veriaa

No niin! Neljännen päivän ilta Levillä ja tähän asti on ollut hauskaa. Oon katsonut kasan leffoja, käynyt laskettelemassa veljen opetuksessa, joutunut kestämään tuskallisen kylmää ilmaa, käynyt kävelemässä ympäriinsä, syönyt PALJON ja käynyt pulkkamäessä. Huomenna lähden diskoon, mitä odotan nyt jo ihan innoissani! Kauheasti täällä on ihmisiä joka paikassa ja koko ajan tapahtuu, mutta se nyt on vaan hauskaa. Nyt olisi taas nukkumaanmeno edessä, tulin just pulkkamäestä (kaks kertaa laskettiin kaverini kanssa, ja kerran juostiin se mäki alas) ja voisin melkeen mennä uudestaankin joku päivä (isä olis ihan innoissaan lähdössä, oli kuulemma käynyt tänäänkin).

Voisin höpöttää noista vanhoistakin vielä hiukan. Eli illankin tanssit meni hyvin. Taas tein ihan pienen mokan, mutta ei sitä kukaan huomannut.
Sen jälkeen lähdettiin bilettämään ja siellä oli HAUSKAA! Lauloin karaokeakin ekaa kertaa elämässäni (meitä tosin oli 4+ siellä lavalla, että eipä mun ääni varmaan kauheesti erottunu) julkisella paikalla ja muutenkin oli mahtavaa. Vanhemmat haki sitten suoraan sieltä ja köröteltiin aika monta tuntia Leville. Minä meikeissä ja kampauksessa. Nyt lähden nukkumaan laivasänkyyni (eli sellaiseen katonrajasta taitettavaan sänkyyn mitä on laivojen hyteissä) ja odottamaan huomista diskoa, johon on vielä 21 tuntia aikaa. Raporttia seurannee!

No niin, 2/3 tansseista takana! Tässä puolentoista tunnin päästä olis edessä vielä vanhemmille tanssiminen ja vanhempien tanssittaminen. Kolmen tanssin ajan saadaan tanssata sukulaisten kanssa ja ajattelin hakea pappaa, isää ja pikkuveljeä. Päivän tanssit meni kanssa hyvin, ensin yläasteelle ja sitten lukio+ala-asteelle. En kovin suuria mokia onnistunut tekemään ja meikki ja kampaus pysyi kasassa. Rakastan meikkiäni ja etenkin kampaustani! Jotenkin tosi 'minua', vaikka ei se kampaajatäti mua tunnekaan. Sitten oli koululla tanssien jälkeen juhlalounas (hyvää) ja sitten meistä otettiin ryhmä- ja parikuvia. Ja illan tanssien jälkeen on JATKOT ja sieltä sitten huristellaan reilut kymmenen tuntia Leville. Tosi pitkä päivä tästä tulee, mutta kaipa sitä vähän jaksaa valvoa kaiken kivan takia!

Nyt täytynee alkaa taas valmistautua. Lycka till, minä!

Ja tässä se kauan odotettu päivä on! Täytin kahdeksantoista aamulla hiukan yli puoli seitsemän. Lahjat tosiaan tuli jo eilen, mut tätini kävi tuomassa vielä oman lahjansa tossa illalla eli kolme Nero-sarjan lautasta. Iso, keskikokoinen ja pieni kulho. Aamu alkoi joka tapauksessa penkkareilla. Ihan suht hauska juhla oli, olisivat abit vaan saaneet hiukan enemmän remuta koululla kun haalareistakin maksettiin 3,80e per kappale! Sitten oli koulua pari tuntia (enkussa eli vikalla tunnilla pelattiin Scrabblea ja tulkin kolmanneksi) ja sitten isä jo riensikin hakemaan mut autokortin kirjallisiin. Jännitti hirveesti ja oltiin siellä etuajassa, eli olin ehtinyt suorittaa koko testin melkeen ennen kun varsinainen varattu aikani ees alkoi. Yleisissä kysymyksissä olin ihan varma, että neljä meni väärin, kun tulin arvanneeksi niitä, mutta hyvin arvasin! Kaikki oikein. Kuvissa parissa tajusin liian myöhään, että olin vastannut väärin ja yhdessä tuli puhdas virhe ja yhdessä ajatuksenjuoksuni oli erilainen kuin testin tekijällä. Eli neljä kuvaa meni päärin. Kirkkaasti läpi toisin sanottuna!

Kirjallisten jälkeen tulin kotiin, katottiin pikkuveljen kanssa leffa, tätini kävi, stalkattiin veljeni kanssa ihmisiä netissä ja äsken kävin pesemässä hiukset ja laittamassa niihin litran muotovaahtoa kampaajan käskyjen mukaisesti. Nyt pitäis vielä poistaa keltanen kynsilakka ja laittaa violettia tilalle ja sitten äkkiä tutumaan. Eilen en kauheesti saanut nukuttua, kun jänskätin kirjallisia. Tänä yönä olis parempi saada, nimittäin seuraava yö kuluukin sit vanhojen jatkoilla ja sen jälkeen autossa Lappiin.

En ihan vielä oo tajunnu, että oon 18, mutta kyllä silti hienolta tuntuu. Ja ihan kiva päivä oli! Nyt keskityn toivomaan, että tanssit menee huomenna hyvin (en vieläkään muista niiden tanssien järjestystä).

Tänään oli sitten vanhojen kenraali. Meni omasta mielestäni ihan riittävän hyvin, ei sitä nyt ihan täydelliseksi tarvitse hioa. Alkaa jo vähän kyllästyttää, mutta onneksi nyt on sitten edessä enää esitykset! Niistä sitten lisää joskus viikonloppuna, perjantaina tuskin on kauheasti aikaa kirjoitella (viikonloppuna olen jo Lapissa, mutta siellähän on aikaa kirjoittaa). Mekkoni saan huomenna korjauksesta ja voitin vedon, arvattiin nimittäin äidin kanssa kuinka paljon se korjaus maksaa. Arvasin tarkalleen oikein. Äiti kolmekymppiä mäkeen.

Huomenna on 18-v synttärini! Täytyy dokumentoida se, jos vaan jaksan/muistan/ehdin. Lahjan sain itse asiassa jo äsken kun saavuin kotiin. Ihana leveä sänky, maailman kauneimmat Muumi-lakanat ja muumimuki sarjasta Rakkaus muki ja lautanen. Sänky oli kyllä toivottu (enkä osannut arvata), nimittäin olen nukkunut samassa melkein ilmaiseksi saadussa sängyssä varmaan jo kymmenen vuotta niin ohuen patjan kanssa, että on selkä ollut tämän tästä kipeänä. Se taisikin olla ainoa lapsuudenaikainen huonekaluni, joka oli vielä jäljellä. Jostain ylläristä äiti puhui tänään, mutta en osaa kyllä sanoa mikä se vois olla.

Synttäreitteni lisäksi huomenna olis penkkarit ja iltapäivällä KIRJALLISET!! Oon jo nyt paniikissa. Parempi se tosin on nyt olla kuin sitten siellä kopissa. Nyt harjottelen hetken ja sitten keskityn toivomaan, että pääsen kerralla läpi. Enää reilut 12 tuntia 17-vuotiaana. Sitten oon täysikänen. Hui.

Muistin juuri ennen lähtöä, että eihän tänään olekaan jumppaa. No, sain tunnin ihan vapaata aikaa. Tänään oli kolmanneksi viimeiset vanhojen tanssi treenit. Tanssin ekaa kertaa varsinaisilla tanssikengilläni, eikä jalat tulleet edes kovin kipeiksi. Vähän puutui, mutta mitäpä tuosta. Puku on tosiaan vielä siellä ompelijalla, mutta se tullee huomenna tai ylihuomenna. Kaverini pääsi tänään ajokortin kirjallisen osion läpi. Jo kolmas kaverini, joka on sen läpäissyt (yksi tokalla kerralla). Paineet kasvavat! Torstaina se siis olisi mulla edelleenkin edessä. Tunnin harjottelin tossa aikasemmin netissä niitä tehtäviä ja en muka päässyt läpi sen ohjelman mielestä kertaakaan. Siinä tosin oli kovemmat vaatimukset kun oikeassa kokeessa, sai mennä yksi kysymys väärin ja kolme kuvaa. Kyllä jänskättää. Ja tansseista vielä sen verran, että meillä on aika vähän tansseja, mutta ne on kaikki aikas kivoja. Muutamaa niistä en ala- tai yläasteella muista nähneeni kertaakaan. Niin ja torstainahan olis penkkarit. Me ei olla vielä hankittu suojahaalareita kermavaahtoa ja huulipunaa vastaan, mutta hätätapauksessa nappaan isältä jotkut jättihaalarit. Kunhan ei mene vaatteet vaan pilalle.

Ja sitten suosikkiaiheeseeni, eli kirjoittamiseen (elokuvat melkein kyllä jakais ykkössijan, mutta niistä en puhu nyt). Oon tässä alkanut kirjotella vanhan idean pohjalta novellinpätkää ja ainakin alusta tuli aikas kiva. Nyt lähti vähän tökkimään, mutta en taida vaan olla kirjoitusvireessä. Täytyy koettaa uudemman kerran joku toinen päivä, kun en oo niin stressaantunut kaikesta kauheasta (oikeasti kivasta..) mitä tällä viikolla tapahtuu. Yksi spektaakkelihan on se 18-v rajapyykki. Täytyy mainita joka kerta. Tämä novellini kertoo siis kuitenkin sellaisesta ihmisestä (paitsi ettei se oikeasti ole ihminen) kuin Sacha (poika on). Enempää en viitsi paljastaa, ettei kukaan (huhuu, onko siellä edes ketään..?) ala nauraa. Jos siitä tulee julkaisukelpoinen, saatan nakata sen tännekin luettavaksi. We'll see. Kivaa on kuitenkin kirjoittaa novelleja yhä vieläkin!

Nyt siirryn nauttimaan hyvin ansaittua leffailtaa.

Dodii, tuli juhlittua tossa sukulaisten kanssa mun, äidin ja isän synttärit. Isän synttärit oli jo, äidin on tänään ja mun on vielä tuloillaan (ensi torstaina). Sain astioita ja rahaa, oikein hyvä saalis. Vanhempien lahjan saan sitten torstaina vasta ja kerrankin en tiedä yhtään mitä se on.

Eilen olin nuoremman serkkuni ja hänen kaverinsa kaitsijana Tracon IV:ssa ja vaikka mulla olikin jonkin verran ennakkoluuloja, siellä oli ihan hauskaa! Jos ei lasketa sitä, että koko ajan janotti (siitä huolimatta, että kannoin vesipulloa mukana) ja oli kuuma (mulla oli älykkäästi villapaita) ja tunkkainen ilma ja ahtaanpaikankammo iski pari kertaa ahtaimmilla käytävillä, sillä siellä oli simona porukkaa (SK:n mukaan yli 3000). Hienoja pukuja ihmiset oli väsännyt, mä olin osa hyvin pientä vähemmistöä, jolla oli niinkin perusvermeet kuin farkut ja villapaita. Sitten siellä ihmiset kanniskeli kylttejä, joissa kinusivat haleja ventovierailta. En juurikaan ottanut osaa näihin kehotuksiin, mutta ihan lopuksi halasin söpöä pientä poikaa, joka työnsi kylttinsä (=palan ruutupaperia) ihan mun naaman eteen. Hän oli kyllä suloinen.

Bussimatkat taas olivat aika jänniä. Ensin aamulla, kun tultiin rautatieasemalle ja käveltiin bussipysäkille katselin, että onpas tulossa paljon porukkaa. Ehdin kuitenkin istumaan, sillä en ollut niitä, jotka eivät kehdanneet istua ventovieraiden viereen. Käytävät tuli aika täyteen, mutta se ei ollut mitään paluumatkaan verrattuna. Viiden aikaan kun mentiin odottamaan takaisin keskustaan vievää bussia, pysäkillä oli aivan älyttömästi porukkaa. Olin aiemmin käynyt katsomassa mihin aikaan busseja menee ja jo silloin oli ollut iso massa lähdössä, joten ajattelin, ettei meidän vuoroon tulisi ihan niin kauheaa ihmistulvaa. Mutta tulihan sinne, vielä pahempi. Ehdin taas epäujouteni ansiosta istumaan jonkun Guitar Heroa kännykällään pelaavan nuoren miehen viereen, mutta muut eivät olleet yhtä onnekkaita. Bussi seisoi siinä pysäkillä vaikka kuinka kauan, kun ihmisiä tuli vaan lisää ja lisää. Kuski näytti aika kypsältä jo siinä vaiheessa kun varmistin, että sillä bussilla pääsee keskustaan. Parin pysäkin jälkeen kun sinne oli tullut vielä enemmän ihmisiä, se oli niin täynnä, että yksikin lisää olisi ollut liikaa. Onneksi pysyi bussi kasassa.

Mielenkiintoinen kokemus siis ja seuraavan kerran kun serkkuni pyytää vahtimaan, lähden kyllä ihan mielenkiinnolla. Tarkoitus oli tavata myös nettikaverini, mutta eihän me toisiamme bongattu. Ensi kerralla valmistaudutaan paremmin. Että senkin takia lähden innolla, josko hänet näkisin!

Nyt täytyy alkaa valmistautua pikku hiljaa kaverini synttäreihin, jotka alkaa reilun tunnin kuluttua. Tänään on ollut aika ohjelmarikas päivä. Aamulla ensimmäiseksi käytiin äidin kanssa viemässä vanhojen pukuni ompelijalle, jotta saataisiin yläosaa hiukan pienemmäksi. Siellä roikuttiin melkein tunti, vaikka nuppineulojen laitossa kesti alle viisi minuuttia. Ompelija sattui olemaan vaan kova poika (nainen) puhumaan!

LISÄYS: Kotiuduin tossa puolisen tuntia sitten synttäreiltä, ja oli kyl huippukivaa! Tykkään juhlista tai kokoontumisista, joissa on enemmän porukkaa, oli sitten synttärit tai ei mitään erityistä syytä. Tykkään ihmisistä. Sain taas intoa pitää itekin synttärit jossain vaiheessa, SingStaria ja biljardia ja muuta hienoa. Täytyy alkaa miettiä kutsuvieraslistaa...

Kävin tänään vähän ostoksilla. Tarkotus oli ostaa vähän varusteita Leville ja löysinkin aletangosta kivan valkosen toppatakin ja kirkkaanturkoosit housut. Nyt on sitten pakko mennä mäkeen kun varusteitakin löytyy! Isä näemmä osti kasan lasejakin (veljeni tuhoaa niitä tasaiseen tahtiin) ja varasin itelleni punaiset. Itsekseni kierrellessäni ostin kaverilleni synttärilahjan (sunnuntaiksi) ja violetit kengät vanhojen tansseihin. Mulle ostettiin oikeastaan aiemmin jo yhdet kengät, mutta typerästi ostin ne ennen puvun hankkimista ja ne ei ihan täydelliset sitten ollutkaan ostamani puvun kanssa. Tai sitten vaan halusin tekosyyn ostaa uudet korkkarit.

Jännittävällä shoppailureissullani tapahtui lisäksi seuraavaa:

1) Näin kun poliisit kaappasi jostain nuorisojengistä yhden pojan/miehen autonsa takaluukkuun. Se oli jänskää. Tulin siihen vähän myöhässä enkä tiedä mitä tapahtui ja koska puhuin puhelimessa en senkään puolesta tiedä mistä oli kyse, mutta joka tapauksessa elämäni jännimpiä hetkiä. Hah.

2) Sain myös ihailijan. Tai takkini sai. Joku mies tuli kysymään mistä oon ostanut takkini. Kerroin ostopaikan ja ko. herra alkoi sitten kehua takin väriä (sininen) ja kuinka hän ei ole ikinä nähnyt sinistä takkia. Hän sitten jutskaili siinä jotain ja liu'uin sitten paikalta. No en lähtenyt kuitenkaan kerroksesta pois ja yhtäkkiä se mies oli taas siinä ja sanoi: "Toi takki sopii sulle kyllä täydellisesti." Kiva kuulla.

Kävin lisäksi poistamassa tänään tikkejä. Tää jakso koulussa on ahdistava. Onneksi pian on loma.

...aloitan kirjoittamisen uudella tarmolla. Eipä tässä tällä kertaa oo taukoa kun 7 viikkoa, mutta piilottelin vanhoja tekstejä yleisöltä eli tästä se lähtee taas. Elämäni on tällä hetkellä suht vilkasta. Koko ajan jotain pientä kivaa ja vähemmän kivaa ohjelmaa. Tällä hetkellä ajankohtaisin on koeviikko, joka tosin onnekseni loppuu huomenna. Huomenna siis vika koe ja se on ruotsi. Jotenkin lukeminen ei enää ihan kauheesti innosta tässä vaiheessa koeviikkoa. Kokeita tullut takaisin se tasan yksi kappale, derivaattakurssista vetäisin kympin. Siitä tuli hyvä mieli. Terveystieto, mantsa ja tämän päivän psykologia olisi odotettavissa vielä tän viikon aikana. Toivottavasti jaksan jumpan jälkeen panostaa hiukan siihen ruotsiinkin, että tulis hyvähkö loppu tälle koeviikolle.

Sitten kivempiin asioihin. Niistä ajankohtaisin olis varmaan vanhojen tanssit. Ne olis siis kolmastoista päivä perjantaina tätä kuuta. Kutsut tehty ja lähetetty, tanssit harjoiteltu (ainakin jossain määrin), puku hankittu (mahdollinen lyhennys vielä edessä), kenkien kanssa pienoista sählinkiä mutta kaipa sekin selviää ja jatkopaikka valittuna! Ja suoraan jatkoilta sitten Leville.

Levi olis siis toinen mahtava asia. Se nousi pistepörssissä huomattavasti ylemmäs heti kun kuulin kaverini (muutaman miespuolisen seuralaisensa kanssa) tulevan sinne myös. Ihan loistavaa! Tosin olin sitä ennenkin sinne innoissani menossa, mutta kuitenkin. Mahtavaa lomailla kaverin kanssa, täytyis harjoittaa sitä joskus muidenkin kanssa. Jos nyt saan ketään mukaan lennokkaisiin suunnitelmiini. Joo ja siis Levillä olis tarkotus opetella laskettelemaan ja pitää hassua.

Kolmas loistojuttu olis allekirjoittaneen SYNTTÄRIT. 18-vee tulee täyteen ja sitten on riemu katossa. Synttärit haluaisin pitää kavereille, mutta enpäs vielä tiedä keille, koska ja missä. Koska on ongelma siksi, että lähden tosiaan Leville ja lykkääntyy ajankohta hiukan. Se tosin ketään tuskin haittaa, vaikka lykkäytyisi bileet/kakkukahvit/mitkä lie kesällekin (tosin EHKÄ saan jtn aikaan ennen kesääkin). Ja missä olisi ongelma siksi, että en tiedä haluanko pitää ne kotona. Täältä on vaikeaa saada perhe ulos yöksi (ja tää on aika korvessa, virikkeitä tosin löytyis). Tekis matkia ihanaista kaveriani jolla oli viikonloppuna synttärit ja sijoittaa ne johonkin vuokrapaikkaan, mutta mistäpä sellasenkin nyt kaivaa. Katsotaan siis oonko tarpeeksi aikaansaava ja selviänkö kaikista näistä suunnattomista ongelmista vai biletänkö ihan keskenäni kotona laatuleffoja katsellen. Mut silti, 18, mahtavaa.

Ps. Olen saanut yhden novellin aikaiseksi sitten viime kirjoitteleman. Oon aika kone.